Kanavointikyky avainasemassa, kun Suomi aloittaa sääntelyn

Lainsäädäntö rahapelaamisen ympärillä käy parhaillaan läpi mielenkiintoisia aikoja. Suomi on ensimmäistä kertaa historiassaan siirtymässä hiljalleen pois monopolijärjestelmästä, jossa rahapelien tarjoamisvalta on vain yksittäisellä valtiollisella toimijalla. Vuoden 2027 alkuun mennessä toimijoita alalla tulee olemaan mahdollisesti jopa useita kymmeniä.

Tässä artikkelissa luomme syvällisen katsauksen uuteen sinivalkoiseen rahapelijärjestelmään. Tutkimme muun muassa sitä, mitkä asiat johtivat tähän historialliseen muutokseen, sekä sitä, millaiseksi järjestelmä on mahdollisesti muotoutumassa.

Pikakertaus monopolin purkamiseen johtaneisiin syihin

Kuten sanottua, Suomessa on päässyt pelaamaan rahapelejä jo useita vuosikymmeniä vain ja ainoastaan valtiollisen toimijan lipun alla. Muutaman kerran nimensä vaihtanut Veikkaus on johtanut markkinaa rautaisella nyrkillä aina 40-luvulta saakka. Ensimmäiset rakoilunsa yksinoikeusjärjestelmä näytti vasta siinä vaiheessa, kun ulkomaiset nettikasinot alkoivat yleistyä markkinoilla.

Ensimmäistä kertaa suomalaiset pelaajat pääsivät pelaamaan rahapelejä netissä vuosituhannen vaihteessa. Vielä silloin kyseessä oli kuitenkin varsin marginaalinen ilmiö, eikä suurin osa suomalaisista kokenut tarvetta lähteä pelaamaan verkossa. Nettikasinot piti tuolloin vielä osata asentaa tietokoneen muistiin, eivätkä netissä tapahtuvat rahansiirrotkaan nauttineet vielä kovin suurta luottamusta kansan keskuudessa. Monia ajatus verkkopelaamisesta jännitti, minkä lisäksi kaupat ja kioskit olivat jo valmiiksi täynnä kiliseviä ja kolisevia peliautomaatteja.

Kun netti sitten alkoi vakiinnuttaa asemaansa ja teknologia kehittyi, muuttui monella suomalaisella pelaajalla ääni kellossa. Vapailla markkinoilla toimivat kasinot vieläpä tarjosivat asiakkailleen kotimaista toimijaa merkittävästi korkeampia palautusprosentteja. Ulkomaisista peleistä voittaminen oli helpompaa, minkä lisäksi toinen toistaan isommat tervetulobonukset tekivät myös kauppansa. Vähitellen kotimaiset pelaajat alkoivat lipua entistä vahvemmin ulkomaisten nettikasinoiden puoleen.

Vuosi vuodelta Veikkauksen niin sanottu kanavointikyky ja -aste alkoivat laskea. Monopolin ideana oli pitää mahdollisimman suuri osa suomalaisista verorahoista Suomessa, mutta lopulta jopa noin puolet rahasta valui ulkomaisille toimijoille. Tässä vaiheessa Veikkaus totesi, ettei se kyennyt enää taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Niinpä Veikkaus päätti ehdottaa oman monopoliasemansa purkamista.

Lisenssijärjestelmällä pyritään parantamaan kanavointikykyä

Lisenssijärjestelmän ideana on, että mahdollisimman moni alun perin lisenssijärjestelmän ulkopuolella toimivista yrityksistä saataisiin sääntelyn pariin. Sivustolla Zimplerkasinot.net listataan useita suosittuja nettikasinoita, jotka mielellään otettaisiin tuoreen sinivalkoisen lisenssin alaisuuteen. Ainoastaan suomalaisen lisenssin hankkijat tulevat maksamaan osan tuloistaan Suomeen, kun taas järjestelmän ulkopuolella rahat valuvat edelleen yksityisyritysten kassaan.

Lisenssijärjestelmän rakennetta ja sääntöjä käydään parhaillaan kuumeisesti läpi hallituksen perustamissa työryhmissä. Tavoitteena on saada Suomeen järjestelmä, johon mahdollisimman moni ulkomainen rahapelialan yritys haluaa lähteä mukaan. Haasteena onkin tasapainotella suomalaisten pelaaja-asiakkaiden, valtion ja näiden kyseisten yritysten usein eriäviä intressejä.

Erimielisyyttä on muun muassa veroasteesta. Ulkomaiset yritykset haluavat tietenkin maksaa mahdollisimman vähän veroja ja lisensointimaksuja, kun taas valtio ottaisi mielellään vastaan jokaisen liikenevän sentin ja euron. Jos lisenssin kustannukset nousevat liian korkeiksi, saattavat jotkut firmat jättää peliluvan hankkimatta ja jäädä toimimaan harmaalle alueelle muiden eurooppalaisten ja muunmaalaisten lisenssien alaisuuteen.

Toinen kiistelty asia ovat kasinoiden tarjoamat bonukset. Ulkomaiset kasinot haluavat mielellään houkutella suomalaisia asiakkaita palveluihinsa talletusbonusten ja ilmaiskierrosten kaltaisilla eduilla. Aikanaan valtio kuitenkin kielsi kyseessä olevien etujen jakamisen Veikkaukselta välttääkseen pelaamaan kannustamista. Suomessa tunnetusti on paljon myös rahapeliongelmista kärsiviä ihmisiä, joten liiallinen markkinointi nähdään herkästi ongelmallisena.

Bonusten jakamisen lisäksi toinen kuuma peruna ovat aidot mainokset ja esimerkiksi urheiluun liittyvät sponsoroinnit. Etenkin jälkimmäiset voivat tuoda paljon rahaa erinäisille urheiluseuroille, mutta jälleen kerran pelaamisen mahdollinen liika esilläolo yhteiskunnassa mietityttää monia.

Päättäjät eivät halua tehdä Ruotsin virheitä

Uuden suomalaisen lisenssijärjestelmän rakentaminen on vaikeaa tasapainottelua. Ulkomaisille toimijoille tulisi antaa tarpeeksi porkkanaa, mutta liika porkkana keikauttaa vaakakupin toiseen suuntaan. Muun muassa Ruotsissa lisenssijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2019, eivätkä kotimaiset päättäjät halua toistaa Ruotsissa tehtyjä virheitä.

Ruotsin siirtyminen lisenssijärjestelmään oli ongelmallinen monella tapaa. Markkinointiin suhtauduttiin länsinaapurissamme monen mielestä liian lepsusti, sillä saman tien vaihdoksen myötä televisio- ja radio-ohjelmat täyttyivät uhkapelimainoksista. Jopa monet alalla pitivät tilannetta kiusallisena, sillä ilmiöltä ei tuntunut pääsevän pakoon. Toisaalta taas kasinot itsessään eivät pitäneet siitä, kuinka niille annettiin lupa antaa asiakkailleen vain yksi bonus koko heidän asiakkuutensa aikana. Pelaajien uskollisuuden palkitsemisen valttikortti toisin sanottuna otettiin firmoilta pois kokonaan.

Ruotsin mallissa useat kasinofirmat päättivät lopulta jättäytyä järjestelmän ulkopuolelle ja jatkaa palveluidensa tarjoamista ruotsalaisille muilla lisensseillä. Kyseinen valinta tietysti merkitsi isoa kolausta Ruotsin kokonaisvaltaiselle kanavointiasteelle.

Lopuksi

Suomalaiset päättäjät ovat suurien asioiden äärellä. Näin ollen ei ole ihmekään, että viime aikoina on jo puhuttu, että vuonna 2027 valittava uusi eduskunta saattaa vielä päätyä tekemään järjestelmään muutoksia. Mahdollista on, että uuden järjestelmän toimintaa tarkkaillaan vuoden tai parin verran, kunnes joitain niin sanottuja valuvikoja korjataan viimeistä ja pysyvää lakiversiota varten. Pääasiallisena tavoitteena tietysti ovat vastuullisuuden puolustaminen sekä kanavointiasteen pitäminen korkeana.

Jännityksellä odotamme, kuinka hyvin kotimaiset päättäjät saavat vietyä muutoksen maaliin!